KD:n kansanedustaja Bjarne Kallis on jättänyt lakialoitteen, ”jonka tarkoituksena on mahdollistaa se, että Korkein oikeus voisi kumota ne tuomiot, jotka annettiin niin sanotun sotasyyllisyyslain tueksi marraskuussa vuonna 1945. Neuvostoliiton painostuksen jälkeen säädettiin sotasyyllisyyslaki, joka tuli voimaan takautuvasti.” Bjarne Kallis kirjoittaa asiasta US blogissaan ”Kansanedustajien Venäjän pelko” 22.11.2010. Kyseisessä kirjoituksessa Kallis ilmoittaa, että tuomioiden purkaminen edellyttää lakimuutosta, mitä varten aloitteen tekijä oli yrittänyt saada mahdollisimman monta kansanedustajien allekirjoitusta, muttei ole päässyt tavoitteeseen 100 kansanedustajan allekirjoituksista. Bjarne Kallis päättelee, että suomalaiset kansanedustajat eivät ole suostuneet allekirjoittamaan aloitetta sotasyyllisyystuomioiden kumoamisesta, koska ovat Venäjän pelon vallassa.
Viime vuosien aikana revisionistinen sotatulkinta, jonka tavoitteena on kumota Risto Rytin ja hänen kumppaneidensa sotasyyllisyystuomiot, on ollut näkyvästi esillä suomalaisissa tiedotusvälineissä. Tarkoituksena on toisen maailman sodan jälkeisen järjestyksen muuttaminen syyllistämällä venäläisiä ja luomalla viholliskuvia.
Yleisesti ottaen suomalaisten tietous jatkosodan alkamisajankohdasta ja syistä on heikkoa. Jatkosodan alkupäiväksi katsotaan 25.6.1941, jolloin Neuvostoliitto alkoi pommittaa Helsinkiä.
Todellisuudessa Suomi oli sitoutunut hyökkäämään Saksan rinnalla Neuvostoliittoon jo paljon aiemmin. 22.6.1941 Saksa aloitti operaatio Barbarossan hyökkäämällä Neuvostoliitoon. Samana päivänä Hitler ilmoitti julkisesti Suomen taistelevan Saksan rinnalla Neuvostoliittoa vastaan. Saksalaiset hyökkäsivät Neuvostoliittoon eri suunnista, mm. Suomen kautta 22.6. klo 4.00. käyttäen hyväkseen suomalaista lentokenttää ja satamia. Jo ennen hyökkäyspäivää 22.6. Suomessa oli yli 40 000 saksalaista joukkoa. Myös jo ennen 22. kesäkuuta suomalaiset sukellusveneet miinoittivat Suomenlahden, mukaan lukien Tallinnan edustan.
Eli siis ei pidä paikkaansa, että jatkosota alkoi Neuvostoliiton hyökkäyksestä, vaan Suomi oli sopinut hyökkäävänsä Neuvostoliittoon Saksan rinnalla. NL vastasi hyökkäykseen pommituksilla. Eli Natsi-Saksan liittolainen ja Hitlerin ihailija Ryti on vastuussa tuhansien suomalaisten ja neuvostokansalaisten kuolemista.
Radiopuheessaan 26.6.1941 Ryti sanoi ”Suomella on kuitenkin rinnallaan Suur-Saksan valtakunnan sotavoimat nerokkaan johtajansa valtakunnankansleri Hitlerin komennossa". Ryti kuvaili Hitleriä tuntevan sympatiaa suomalaisia kohtaan ja olevan yksityiselämässään "lämpimästi tunteva, sydämellinen, hyvää tarkoittava, herkkä ihminen".
”Risto Rytin - samoin kuin Mannerheimin - ulkopoliittiset ratkaisut keväällä ja kesällä 1941 perustuivat siihen vakaumukseen, että Saksa voittaa mahdollisessa sodassa Neuvostoliiton. Tämä ajatus heijastuu elävästi Rytin jatkosodan syttymisen jälkeen pitämässä radiopuheessa, josta hän joutui vielä sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä vastaamaan. Jälkeenpäin Ryti on todennut, ettei hän tuonakaan hetkenä uskonut Saksan voittavan koko maailmansotaa, mutta lyövän kyllä Venäjän.” (Biografiakeskus, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura).
Jo vuodesta 1919 Suomen kiihkomieliset suunnittelivat Suur-Suomen idean toteuttamista. 1920-luvulla suomalaiset nationalistiset ryhmät olivat tehneet useita hyökkäyksiä NL:n puolelle. Suomalaisten kiihkomielisten poliittiset provokaatiot 1930-luvulla johtivat talvisotaan. Jatkosodan aikana Natsi-Saksan rinnalla taistelleet suomalaiset joukot perustivat Karjalassa keskitysleirejä ja toteuttivat etnisiä puhdistuksia. Em. hävitysten johdosta Venäjän karjalaiset ovat luovuttaneet presidentti Tarja Haloselle korvausvaatimuksiaan.
Eli revisionistiset sotatulkinnat, joihin vaatimukset sotasyyllisyystuomioiden kumoamisesta perustuvat, ovat faktojen vääristelyä pyrkimyksenä muuttaa toisen maailman sodan jälkeistä järjestystä maalaamalla Venäjästä ja venäläisistä uhkakuvia ja sillä tavalla perustella tarvetta liittyä Natoon. Russofobian lietsojat yrittävät myös ylläpitää revanssihenkeä esittämällä vaatimuksia aluepalautuksista. On erittäin vaarallista provosoida tilannetta vaatimalla toisen valtion alueita. Kyseiset provokaatiot väistämättä johtavat konflikteihin, mikä lienee talouseliitin käskyläisinä toimivien revansistikiihkoilijoiden tarkoitus. Isänmaallisiksi itseään kutsuvat revansistit todellisuudessa vaarantavat Suomen turvallisuutta kolmannen osapuolen intresseissä.
On ilahduttavaa, että suurin osa kansanedustajista ei ole suostunut allekirjoittamaan yllämainittua Bjarne Kalliksen lakialoitetta sotasyyllisyystuomioiden kumoamiseksi.
Valtionjohdon tulisi puuttua revisionistisiin sotahistorian tulkintoihin sekä sotasyyllisyystuomioiden kumoamis- ja aluepalautusvaatimuksiin.
