perjantai 25. helmikuuta 2011

Pariisin rauhansopimus vs. revisionismi

Nykypäivänä Suomessa revansistien revisionistiset historiatulkinnat ovat näkyvästi esillä merkittävissä suomalaisissa tiedotusvälineissä. Erilaiset järjestöt ja poliitikot vaativat Karjalan palauttamista ja sotasyyllisyystuomioiden kumoamista. Em. vaatimusten toteuttaminen tarkoittaisi kuitenkin kansainvälisten sopimusten, nimittäin Pariisin rauhansopimuksen, rikkomista. Kansainvälisten sopimusten rikkominen voi johtaa Pandoran lippaan avaamiseen ja sen myötä globaalikaaokseen.

10.2.2011 Tampereella pidettiin Pariisin rauhansopimuskonferenssi tarkoituksena osoittaa kunnioitusta rauhalle ja kansainvälisten sopimusten noudattamiselle.

Pariisin rauhansopimus solmittiin Pariisissa 10. helmikuuta 1947. Rauhansopimukset solmittiin toisen maailmansodan voittajien ja pienempien häviäjävaltioiden kanssa.
Voittajavaltiot, eli liittoutuneet, etupäässä Neuvostoliitto, Yhdysvallat, Britannia ja Ranska neuvottelivat rauhansopimukset Natsi-Saksan liittolaisten, eli pienempien akselivaltojen ja niiden kanssa liitossa olleiden maiden: Suomen, Italian, Unkarin, Romanian ja Bulgarian kanssa. Maat saivat jatkaa itsenäisinä valtioina ja niiden sallittiin liittyä Yhdistyneisiin kansakuntiin.

Rauhansopimuksiin liittyivät sotakorvaukset, lupaus pitää yllä vähemmistöjen oikeuksia sekä alueluovutukset - Unkarin ja Slovakian, Romanian ja Unkarin, Neuvostoliiton ja Romanian, Bulgarian ja Romanian sekä Suomen ja Neuvostoliiton välisiä rajoja muutettiin. Suomen osalta tämä tarkoitti Moskovan välirauhan tekstin vahvistamista. Moskovan välirauha tarkoittaa aseleposopimusta, joka allekirjoitettiin 19.syyskuuta 1944 Neuvostoliiton, Ison-Britannian ja Suomen kesken. Moskovan välirauha päätti jatkosodan.
Välirauha-nimitys tulee siitä, että kyseinen rauha solmittiin vain 3 valtion, eli Suomen ja Neuvostoliiton sekä Ison-Britannian välillä, ja rauha oli tarkoitettu olemaan voimassa vain väliaikaisesti – pysyvän rauhansopimuksen solmimiseen saakka.

Rauhanehdot olivat alueluovutusten osalta samankaltaiset kuin Moskovan rauhan, joka päätti talvisodan vuonna 1940. Suomen tuli luovuttaa Neuvostoliitolle jatkosodan aikana vallatut Laatokan pohjoispuolen, Karjalankannaksen sekä Kuusamo-Sallan alueen. Uutena vaatimuksena oli Petsamon luovutus Neuvostoliitolle. Hangon vuokraus (Moskovan rauhan ehdot) vaihdettiin Porkkalan alueeseen, joka vuokrattiin Neuvosto­liitolle 50 vuodeksi.

Aluevaatimusten lisäksi rauhanehtoihin kuului myös 300 miljoonan USA:n dollarin arvoiset sotakorvaukset, poliittisista syistä vangittujen henkilöiden välitön vapauttaminen, sotarikollisten pidättäminen ja tuomitseminen sekä fasististen järjestöjen toiminnan lakkauttaminen. Moskovan välirauhan ehtoihin sisältyi vaatimus Suomessa olleiden saksalaisten riisumisesta aseista, mikä johti Lapin sotaan. Juuri Lapin sota, eli Suomen taisteleminen natseja vastaan toisen maailmansodan loppuvaiheessa, vaikutti olennaisesti päätettäessä akselivaltojen kohtalosta – entisenä Natsi-Saksan liittolaisena Suomi sai huomattavasti enemmän itsemääräämisoikeutta muihin akselivaltoihin verrattuna.

Moskovan välirauhaan nojautuvassa Pariisin rauhansopimuksessa vahvistettiin, että akselivaltoihin kuuluneet häviäjämaat eivät saaneet rangaista kansalaisiaan, jotka olivat tehneet yhteistyötä liittoutuneiden kanssa sodan aikana. Niitä velvoitettiin myös kieltämään ja vastaisuudessakin estämään fasististen ja muiden demokratian vastaisten järjestöjen toiminta.

Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen Pariisin rauhansopimuksen ehtojen vahvistamisena pidetään Suomen tasavallan ja Venäjän federaation välistä sopimusta suhteiden perusteista, joka solmittiin vuonna 1992.
Suomen eduskunta on hyväksynyt kyseisen sopimuksen 22. toukokuuta 1992 ja tasavallan presidentti on ratifioinut sen 26. kesäkuuta 1992. Sopimusta koskevat ratifioimiskirjat vaihdettiin 11. heinäkuuta 1992, ja sopimus on voimassa 11 päivästä heinäkuuta 1992.

Suomen lisäksi Pariisin rauhansopimuksen ehdot koskivat myös yllä mainitut akselivaltoihin kuuluneet maat. Eli Vladimir Putin oli oikeassa, kun Wikileaksin kautta julkisuuteen vuotaneessa keskustelussa Suomen presidentti Tarja Halosen kanssa vuonna 2004 huomautti, että ns. alueiden palauttaminen Suomen ja Venäjän välillä johtaisi laajempaankin rajojen muuttamiseen Euroopassa.

Alueiden palauttamisvaatimukset ovat selvässä ristiriidassa Pariisin rauhansopimuksen kanssa ja voivat johtaa jännitteiden kasvamiseen Euroopassa ja konfliktien eskaloitumiseen. Pariisin rauhansopimuksen ehtojen noudattaminen sen sijaan takaa pitkäaikaista rauhaa ja järjestystä Euroopassa.

Julkaistu: Kansan ääni 1/11