Pyhittäjä Sergei Radonežilainen - Pyhän Venäjän sammumaton valo

9.2–10.2.2014 Venäjän tiede- ja kulttuurikeskuksessa Helsingissä pidettiin Herran temppeliintuomisen juhlan johdosta VIII kansainvälinen luentokonferenssi ”Pyhä Sergei Radonesilainen. Venäjä: perintö, nykyaika, tulevaisuus”.

http://fin.rs.gov.ru/fin/node/1812

http://blagovest.fi/?p=2448

http://www.patriarchia.ru/db/text/3564459.html

Olen kiitollinen luentojen järjestäjille (Moskovan Patriarkaatin edustukselle, sekä Venäjän tiede- ja kulttuurikeskukselle), että minulle tarjoutui mahdollisuus luennoida tilaisuudessa niin merkittävästä henkilöstä, kuin Sergei Radonezhilaisesta.

Hänen syntymästä on kulunut 700 vuotta, mutta tänä päivänä, ehkä enemmän kuin koskaan, venäläisen identiteetin luoja ja Venäjän maiden kerääjä tuntuu hyvin ajankohtaiselta.

Pyhittäjä Sergei Radonežilainen - Pyhän Venäjän sammumaton valo

Elämäkerta

Sergei Radonežilainen, venäläinen munkki, lähellä Moskovaa sijaitsevan Pyhän Kolminaisuuden luostarin perustaja (nykyisin Troitse-Sergijevin lavra), luostarilaitoksen uudistaja Pohjois-Venäjällä, on tehnyt sunnattoman paljon sekä Venäjän kirkon, että Venäjän valtion hyväksi, niinpä voidaan sanoa, että juuri hänen ideologiansa on edesauttanut venäläisen kansakunnan luomista.

Mikä hän, mies jota lähes seitsemän vuosisataa kunnioitetaan Venäjällä enemmän, kuin ketään muuta, oli ihmisenä? Aikakirjat kertovat, että hän oli nöyrä, armollinen, ystävällinen, siveä, osoitti rakkautta köyhiä ja muukalaisia kohtaan. Hänen suhtautumisestaan ihmisiin kerrotaan: ”Oli kaikille yhtä ystävällinen, auttoi kaikkia, rakasti kaikkia." Toisaalta yksinkertaisia totuuksia - rakastaa lähimmäisiämme, auttaa heikkoja, mutta kuinka paljon ystävällisyyttä ja myötätuntoa elämässämme on?

Pyhittäjä Sergei (hänen alkuperäinen etunimensä kasteen yhteydessä oli Varfolomei (Bartolomeus), Apostoli Bartolomeuksen mukaan) syntyi Varnitsy kylässä, lähellä Rostov- kaupunkia, 3. toukokuuta 1314 (jotkut historioitsijat mainitsevat muitakin päivämääriä) maineikkaiden pajaarien perheessä, Kirillille ja Marialle.

Vanhemmat olivat hurskaita ihmisiä: elivät vaatimattomasti, auttoivat köyhiä ja mielellään ottivat kulkijoita vastaan.

Seitsemän vuoden iässä Varfolomei lähetettiin opiskelemaan yhdessä kahden hänen veljensä kanssa. Hänen veljensä menestyivät opinnoissaan, mutta Varfolomei kärsi oppimisvaikeuksista. Opettaja läksytti häntä, vanhemmat moittivat ja surivat, hän itse rukoili kyyneleet silmissään, mutta edistyksestä opinnoissaan ei ollut merkkejä. Ja sitten tapahtui ihme, josta kertovat kaikki Sergei Radonežilaisen elämäkertaa käsittelevät asiakirjat.

Eräänä päivänä hänen isänsä lähetti Varfolomein hevosten perässä pellolle. Matkalla hän tapasi Jumalan lähettämän enkelin, joka näytti munkilta: vanha mies seisoi pellolla tammen alla ja rukoili. Varfolomei lähestyi häntä, laskeutui polvilleen ja odotti rukouksen loppuun. Munkki siunasi nuorukaista, suuteli ja kysyi häneltä, mitä hän tahtoi. Varfolomei kyynelsilmin kertoi surunsa ja pyysi rukoilemaan, niin että Jumala auttaisi häntä menestymään lukutaidon opinnoissaan. Munkki suostui Varfolomein pyyntöön, rukoili Jumalaa ja poikaa siunaten sanoi hänelle: "Tästä lähtien, lapseni, Jumala antaa sinun oppia lukutaidon, niin että hallitset sitä paremmin, kuin veljesi ja sinun ikäisesi." Samalla vanha mies tarjosi Varfolomeille ehtoollisleipää: "Ota se, lapseni, ja syö - hän sanoi. – Se annetaan sinulle osoituksena Jumalan armosta ja Pyhien Kirjoitusten ymmärtämiseksi." Vanhuus oli aikeissa lähteä, mutta Varfolomei pyysi häntä tulemaan hänen vanhempiensa kotiin.

Vanhemmat ottivat kunniavierasta vastaan ja tarjosivat hänelle herkkuja. Vanhuus vastasi, että ensin pitää nauttia hengellistä ravintoa, ja pyysi heidän poikaansa lukemaan Psalmien kirjaa. Varfolomei alkoi hienosti lukea, ja vanhemmat olivat hyvin hämmästyneitä muutoksesta, joka heidän pojassaan tapahtui. Hyvästellessään, munkki profeetallisesti ennusti Pyhittäjä Sergeistä: "Suureksi on poikanne tuleva Jumalan ja ihmisten edessä. Hän tulee valituksi Pyhän Hengen asuinsijaksi, ja moni seuraa häntä, ja hän saa monia ymmärtämään Jumalan käskyjä."

Sittemmin pyhä nuorukainen pystyi helposti lukemaan ja ymmärtämään kirjojen sisältöä. Erityisen innokkaasti hän keskittyi rukouksiin, jättämättä väliin yhtäkään jumalanpalvelusta. Jo lapsena hän alkoi noudattaa tiukkaa paastoa, ei syönyt mitään keskiviikkoisin ja perjantaisin, ja muina päivinä söi vain leipää ja joi vettä.

Jo vanhempiensa elinaikana Varfolomei tahtoi omistautua luostarielämälle. Vanhemmat eivät vastustaneet ajatusta, mutta pyysivät odottamaan heidän kuolemaansa asti, koska Varfolomei oli ollut kantava voima vanhempiensa olleessaan iäkkäitä ja sairaita. Haudattuaan vanhempansa, Varfolomei yhdessä veljensä Stefanin kanssa, vetäytyi metsään asumaan (n. 12 km:n päässä Radonezhista). Ensin he rakensivat keljan, ja myöhemmin pienen kirkon, joka Metropoliitta Feognostin siunauksella oli pyhitetty Pyhälle Kolminaisuudelle. 

7. lokakuuta 1337 igumeni Mitrofan vihki Varfolomein munkiksi, jolloin hän otti pyhän marttyyri Sergein nimen (muistopäivä 7. lokakuuta), ja valitsi elämälleen uuden suunnan - Pyhän Kolminaisuuden palvelemisen.

Vähitellen Sergein luo alkoi saapua munkkeja. Niinpä perustettiin luostari, josta vuonna 1345 on tullut Pyhän Kolminaisuuden luostari (nykyisin Troitse-Sergijevan lavra) ja Sergei oli sen toisena igumenina (ensimmäisenä - Mitrofan) ja vuodesta 1354 presbyteerinä. Hän oli kaikille elävä esimerkki nöyryydestä ja ahkeruudesta. Sergei kielsi almut ja lahjoitukset, ja sääti, että kaikkien munkkien oli elettävä omasta työstään, ja hän toimi itse hyvänä esimerkkinä. Sergei rakensi omin käsin useita keljoja, siirsi lokeja, kantoi vettä ylämäkeen, jauhoi viljaa myllynkivillä, leipoi leipää, laittoi ruokaa, räätälöi ja ompeli vaatteita. Kesällä ja talvella hän käytti samoja vaatteita - pakkanen ei haitannut häntä, eikä helle. Niukasta ravinnosta huolimatta fyysisesti hän oli erittäin vahva, "oli voimaa vastustaa kahta ihmistä". Sergein maine kasvoi. Monet, talonpojista ruhtinaisiin, alkoivat vierailla luostarissa, monet asettuivat naapurustossa asumaan ja lahjoittivat luostarille omaisuuttaan. Munkkien asuinsija, josta aluksi puuttuivat tarpeellisimmat yksinkertaiset asiat, muuttui rikkaaksi luostariksi. Sergein maine saavutti jopa Konstantinopolin: Ekumeeninen Patriarkka Filotheos toimitti hänelle erikoislähetyksenä ristin, paramantian, skeeman ja kirjeen, jossa ylisti Sergein hyveellistä elämää ja antoi hänelle neuvoksi ottaa luostarissa käyttöön tiukat yhdessäelon (yhteisöllisen elämän) säännöt. Mainittujen ohjeiden mukaisesti sekä Metropoliitta Aleksin siunauksella Sergei vahvisti luostarisäännöt, joita myöhemmin sovellettiin monissa Venäjän luostareissa. Munkit alkoivat nurista sääntöjen ankaruuden takia, niinpä Pyhittäjä Sergei joutui lähtemään luostarista. Kirzhatsh-joen rannalla hän perusti Marian Ilmestyksen luostarin. Tilanne entisessä luostarissa alkoi huonontua nopeasti, ja luostariin jääneet munkit vetosivat Metropoliitta Aleksiin Sergein takaisin saamiseksi. Radonesilaista igumenia korkeasti arvostaen Metropoliitta Aleksi ennen kuolemaansa suostutteli Sergeitä tulemaan hänen seuraajaksi, mutta Sergei nöyrästi kieltäytyi.

Pyhittäjän elämäkerran mukaan Sergei Radonežilainen teki monia ihmeitä. Ihmiset tulivat hänen luokseen eri kaupungeista toivoen sairauksista paranemista ja joskus jopa vain nähdäkseen hänet. Elämäkerta väittää, että kerran hän herätti henkiin nuorukaisen, joka matkalla pyhän miehen luo paranemisen toivossa kuoli isänsä sylissä, ja kun epätoivoinen isä luuli jo, että ainoa poika oli menetetty lopullisesti. Tieto Pyhittäjä Sergein tekemistä ihmeistä levisi nopeasti, ja hänen luo alettiin tuoda potilaita sekä lähikylistä, että etäältä. Kukaan ei ole lähtenyt saamatta paranemista vaivoihinsa tai arvokkaita neuvoja. Kaikki ylistivät Pyhittäjä Sergeitä ja kunnioittavasti palvoivat häntä Kirkon pyhien isien tavoin. Mutta suuri askeetti ei välittänyt ihmisen kunniasta ja hän edelleen pysyi nöyryyden esimerkkinä.

Enkelien elämästä Pyhittäjä Sergei oli saanut Taivaallisen Isän armosta ilmestyksen. Eräänä yönä Sergei luki rukouksia Jumalansynnyttäjän ikonin edessä. Luettuaan Jumalansynnyttäjän kanonin, hän istuutui hetkeksi, mutta sanoi opetuslapselleen pyhälle Mikheille, että heitä odottaa merkillinen tapaaminen. Hetken kuluttua Jumalanäiti ilmestyi apostolien Pietarin ja Johanneksen seurassa. Poikkeuksellisen kirkkaan valon näkemisestä Sergei heittäytyi maahan, mutta Pyhä Jumalanäiti kosketti häntä käsillään ja siunaten lupasi aina suojella hänen pyhää luostaria.

Venäjän maiden kerääjä

Sergei Radonežilaista oikeutetusti kutsutaan Venäjän maiden kerääjäksi. Erään aikalaisen mukaan Pyhittäjä Sergei "hiljaisilla ja lempeillä sanoillaan" pystyi vaikuttamaan paatuneimpiinkin sydämiin. Hän usein sovitti keskenään sotivien ruhtinaiden riidat, kehottaen heitä tukemaan Moskovan suuriruhtinas Dimitriä (esim. Rostovin ruhtinasta - vuonna 1356, Novgorodin ruhtinasta - vuonna 1365, Rjazanin uhmakasta ruhtinasta Olegia, jne.). Näin ollen, ennen Kulikovon taistelua vuonna 1380, lähes kaikki Venäjän ruhtinaskunnat olivat yhdistyneet Moskovan suurruhtinas Dmitri Ivanovitšin johdolla. Elämäkerran mukaan, valmistautuen Kulikovon taisteluun, suurruhtinas Dmitri ruhtinaiden, pajaarien ja sotapäälliköiden seurassa saapui Sergein luo rukoillakseen hänen kanssaan ja saadakseen siunausta.

Pyhittäjä Sergei, hiljainen erakko ja nöyrä igumeni, joutui vaikean päätöksen eteen - siunaus verenvuodatukselle. Olisiko Kristus siunannut sotaan, vaikka kyseessä olisikin isänmaallinen sota?

Alkoi rukoushetki. Jumalanpalveluksen aikana tuli sanansaattajia – he kertoivat vihollisen liikkeistä ja kehottivat pitämään kiirettä. Sergei pyysi Dimitriä jäämään aterialle. Siinä pyhä mies sanoi suurruhtinaalle: "Ei ole vielä tullut sinun aikasi vaipua ikuiseen uneen voitonkruunuun pukeutuneena, mutta hyvin monille toverillesi valmistellaan seppeleitä, sillä heitä odottaa marttyyrikuolema."

Aterian jälkeen Pyhittäjä Sergei siunasi suurruhtinaan ja koko seurueen, vihmomalla heitä pyhitetyllä vedellä: "Mene, älä pelkää. Jumala auttaa sinua." Ja sitten hän kuiskasi Dimitrin korvaan: "Sinä voitat."

Sergein sanoista innoittuneena Dmitri lähti Mamain joukkoja vastaan. Horisontin takaa Kulikovon kentälle oli tulossa lisää Mamain lukemattomia sotajoukkoja. Suurruhtinas pysähtyi epävarmana, ennakoiden monien sotilaidensa kuoleman, useat tunsivat kauhua tällaisen vahvan vihollisen edessä. Sillä hetkellä, jolloin Dmitrin sydän alkoi vapista, taistelukentälle ilmestyi Sergein lähettiläs, joka toi pyhän miehen viestin: "Mene, herra, mene eteenpäin. Älä epäröi! Lähde rohkeasti taisteluun. Älä pelkkä yhtään! Jumala ja Pyhä Kolminaisuus auttavat sinua!" Dmitri sai rohkeutta ja sanoi: "Suuri on Jumala, joka on tehnyt taivaan ja maan! Auta minua taistelussa Sinun pyhän nimesi vihollisia vastaan." Monet kaatuivat siinä taistelussa, mutta voitto tuli. Koko taistelun aikana Sergei seisoi rukoillen ja sitten luetteli rukouksissaan kaatuneiden nimet. Voitosta Kulikovon taistelussa alkoi Venäjän maiden vapautuminen Ordan ikeestä.

Sammumaton valo

Saavutettuaan korkean iän, tuntien lähtöhetken lähestyvän, kuusi kuukautta ennen kuolemaansa Pyhittäjä Sergei kutsui veljeskunnan munkit luokseen ja siunasi igumeniksi hengellisessä elämässä kokeneen ja kuuliaisen opetuslapsensa Nikonin. Pyhittäjä Sergei nukkui rauhassa pois 25 syyskuu 1392. Lähtöhetken aattona Jumalan suuri palvelija viimeisen kerran kutsui veljestön luokseen ja lausui testamenttisanansa: ”Veljet, pitäkää huolta itsestänne. Säilyttäkää ennen kaikkea Jumalan pelko, puhdas sielu, pyyteetön rakkaus … ”

Tunnetuin tietolähde Sergei Radonežilaisesta, sekä samalla korvaamaton näytekappale vanhavenäläisestä kirjallisuudesta, on legendaarinen Pyhittäjä Sergein opetuslapsen Epifanos Viisaan v. 1417–1418 kirjoittama Sergei Radonežilaisen Elämäkerta, jota 1400-luvun puolivälissä täydensi huomattavasti Pahomi Logofet.

Myöhemmin Sergei Radonežilaisen Elämäkerran parissa olivat työskennelleet mm. Pyhä Dimitri Rostovski, jopa keisarinna Katariina Suuri, Moskovan Metropoliitta Filaret (Drozdov), Arkkipiispa Nikon (Rosdestvenski), sekä Moskovan ja koko Venäjän Patriarkka Aleksei I.

Neljännesosa Venäjän luostareista liittyy Pyhittäjä Sergei Radonežilaisen nimeen, hänen tai hänen opetuslapsensa perustama.

Sergei Radonežilaisen pyhäinjäännökset ovat Pyhän Kolminaisuuden kirkossa (Troitse-Sergijevin lavrassa). On olemassa lukuisia todisteita ihmeparantumisista vierailtuaan pyhimyksen pyhäinjäännösten luona. Kerrotaan, että munkit välillä vaihtavat pyhittäjän tossut, koska ne kuluvat, kun pyhä Sergei kävelee Lavrassa. Sanotaan, että laajalti tunnettu Andrei Rublevin ihmeitä tekevä Pyhän Kolminaisuuden ikoni Pyhän Kolminaisuuden kirkosta pystyy täyttämään kaikki pyynnöt, mikäli ne tulevat puhtaasta sydämestä.

Troitse-Sergijevin Lavra on ortodoksisen Venäjän hengellinen keskus. Pyhän Kolminaisuuden kirkon vieressä on Koko Venäjän Patriarkan huoneet.

1. helmikuuta 2014 on kulunut 5 vuotta siitä, kun Patriarkka Kirill vihittiin patriarkan virkaansa. Kuten aikanaan Sergei Radonežilainen oli Venäjän maiden kerääjä ja Venäjän kansan hengellinen johtaja, Patriarkka Kirill johdonmukaisesti puolustaa Venäjän sivilisaation arvoja, historiallisen Venäjän henkistä ja valtiollista suvereniteettia, käyttäen kaikki voimansa siihen, että Pyhän Venäjän kansa palaisi hengelliselle perustalleen. Yli kuusi vuosisataa erottaa Sergei Radonežilaisen ja Patriarkka Kirillin, mutta hengellinen yhteys yhdistää pastorit erottamattomasti. Aivan kuten satoja vuosia sitten, kun Venäjä vapautui ikeestä ja pelasti kansat Ordan hyökkäykseltä, Pyhä Venäjä viisaan johtajan viitoittamaa tietä seuraten ja perinteisiin hengellisiin arvoihin nojaten ryhdistäytyy ja pysäyttää vihollisen joukot.